Kirjoitus Toivakan jouluun 2015

”Hän syntyi ihmiseksi neitseestä puhtaasta, maailman autuudeksi hän saapui taivaasta” (Virsi 256:2).

Joulun ihme on, että Jumala syntyi maailmaan ihmiseksi. Se on meille autuudeksi, ylimaalliseksi onneksi. Tästä sanomasta iloitaan jouluna lukuisissa seurakunnissa. Sen sanoma kuuluu kaikille ihmisille, kaikille luoduille. Rajoituksetta. 

Ihmiseksi. Kun kerran Jumala syntyi ihmiseksi, ihmisyys ei voi sellaisenaan olla pahasta. Eihän? Valitettavasti kirkollisessakin perinteessä on liian usein keskitytty kurjuuteemme, syntisyyteemme ja pahuuteemme. Ihmisen kauneus ja ainutlaatuisuus on jäänyt vähemmälle. Tasapaino ei ole toteutunut. Ei ihme, jos tämä sanoma on vieraannuttanut. 

Jokainen kohtaa päivittäin sen maailman, jota synti saa aikaan. Sitä ei tarvitse aina alleviivata. Maailman hätä käy kohti. Tänä vuonna se on näkynyt pakolaisten tuskaisilta kasvoilta. Pahuus ei asu yksin Syyriassa. Sitä löytyy Toivakastakin. Sinusta ja minusta.  

Jumala ei hylkää ihmistä. Hän tuli Pojassaan alas korkeuksista, alas vaatimattomaan seimeen. Armo yltää matalalle, ihmislapsen tasolle. Syntiin on lääke. Heikko saa luvan tarttua Ihmisen Pojan ojennettuun käteen: ”Oi terve, tänne tultuas, syntist et hylkää, armias. Sä köyhäks tulit, rikkahin, sua kuinka kyllin kiittäisin” (Virsi 21:4).

Lapsi ei kasva iloon ja hyvään itsetuntoon, jos häntä jatkuvasti moititaan ja lannistetaan. Hänestä tulee eheämpi kansalainen, kun häntä rohkaistaan ja opetetaan tervettä itserakkautta. Hengellinen kasvu toimii samalla reseptillä. Todetaan faktat, ihmisen rikkinäisyys ja vajavaisuus, mutta ei jäädä siihen. Rohkaistaan aitoon elämään, ihmisyyteen. Kuinka kasvaisimme enemmän ihmisiksi? Mitä joulun lapsi, Jeesus Kristus, puhuu sisimpäämme? Ymmärrämmekö, että parhaat joululahjamme ovat sisäisiä: oikeudenmukaisuus, ilo ja rauha Pyhässä Hengessä. 

Ollaan ihmisiksi. Kasvetaan armossa. Kiitetään joulun sanomasta. Tämä on varmuudella Jumalan tahto: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta” (1. Tess 5:16).

”Kiittäen nyt ylistämme
rakkautta Jeesuksen,
joka tuli taivaastansa
ihmiseksi syntyen.
Meille syntiin langenneille
hän toi armon, autuuden.”
(VK 221:1)