Kiitos kutsusta tulla taas vuoden alkajaisiksi Naisten lähetyspiiriin pitämään teologista esitelmää, kuten on ollut tapana jo muutamia vuosia. Olen yrittänyt perehtyä tällä kertaa sekä englantia että saksaa käyttävien nykypäivän teologien ajatuksiin Päivän Tunnussanan syviä ajatuksia tutkiessani.
Englantia minua paremmin osaava Panu lähetti jopa kahteen kertaan, viime keväänä ja toistamiseen joulun alla Toivakan kirkossa pitämänsä saarnan Pyhästä Kolminaisuudesta. Tämän saarnan kuvituksen nyt jaan teille. Siinähän näette kirkkoherran Ilm 2-3 mukaan enkelinä, jolla on siivet, kuten lähetyssaarnaajalla, mutta joka joutuu ymmälle, kun pitäisi selittää seurakunnalle Kolmiyhteisen Jumalan olemusta. Rennon amerikkalaisen tavoin pilke silmäkulmassa hän sanoo antavansa diakonin saarnata tästä vaikeasta aiheesta. Päivän tunnussanaa edeltävässä jakeessa Paavali kirjoittaa, että saarnaajassa, olkoon hän pappi tai diakoni, pitäisi asua itsensä Jumalan Henki, ennen kuin kykenee puhumaan Jumalasta. ”Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on. Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.”
Kirkkoherra pitelee kädessään vaakunaa, johon on Jumalan Kolminaisuus kuvattu. Teksti on latinaa ja viittaa patristiikan aikaan, kenties kirkkoisä Augustinukseen, joka tässä selittää Jumalan olemuksen niin kirkkaasti että säteilee! Vaakunan keskellä on nimi Deus, Jumala. Jumalasta lähtee kolme siltaa, joissa kussakin lukee verbi ”est”, suomeksi ”on”. Siltojen samankokoisissa pääteympyröissä lukee ”pat(er), filiu(s), spirit”, ”Isä, Poika, Pyhä Henki”. Isää ja Poikaa yhdistävässä sillassa lukee ”non est”, ”ei ole”. Sama nimi on Isää ja Pyhää Henkeä sekä myös Poikaa ja Pyhää Henkeä yhdistävässä sillassa.
Siis: Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Jumalan itsensä tunteminen ei ole suljettu vain jonnekin kaukaiseen tuonpuoleisuuteen, vaan Jumalan tunteminen on kuin kirkas valo synkässä pimeydessä. Se lentää sananjulistaja-enkeleiden välityksellä kuin Ilmestyskirjan enkeli, joka lensi korkealla taivaan laella tehtävänään julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Meidätkin on liitetty kasteesta alkaen Kolmiyhteiseen Jumalaan, myös hänen Henkeensä, jotta kykenisimme tietämään, mitä Jumalassa on.
Naljä saksalaista teologia, useimmat heistä seurakuntapappeja, on käsitellyt Päivän tunnussanaa kirjasarjassa Licht und Kraft.
Carin Brunner 1996
Kirkkoherra Carin Brunner haluaa opettaa rippikoululaisilleen, mitä Jumala on lahjoittanut meille. Opettajan ja oppilaiden välillä käydään keskustelu: - Ihan todella annan nämä 2 € sille, joka ensiksi ennättää hakea ne tästä pöydältä. Kukaan ei liikahda. – Eikö kukaan tarvitse kahta euroa? – Kyllä niille olisi käyttöä, mutta jos joku tulisi niitä hakemaan, te sieppaisitte ne nopeasti taskuunne. – Minähän annoin sanani: ihan todella annan. Vihdoin joku poika tulee ja ottaa rahat pöydältä. Epäuskoisina kaikki katsovat pappiin. Heille oli opetettu: `Lahjaksi olette saaneet. Lahjaksi antakaa.` Poika antaa rahat toiselle. Sitten yksi poika kysyy: - Joko minä tuon nämä takaisin? – Ei. Johan minä sanoin, että se saa ne, joka ensimmäisenä ehtii ne hakemaan. Jotkut murisevat: Kunpa olisimme tienneet, että se todella saa, joka ehtii ensin.
Lähes joka pyhä Suonenjoen kirkossa pappi sanoo alkuinformaation päätteeksi: ”Käymme vastaanottamaan ne lahjat, jotka Jumala meille armossaan haluaa antaa.” Minulla on usein se tunne, etten nyt taida ymmärtää, mitä Jumala haluaa antaa minulle joka pyhä. Minussa taitaa olla liiaksi maailman henkeä, joka ymmärtää mieluisiksi lahjoiksi vain sellaisia asioita kuin ystävällinen hymy lähimmäisen kasvoilla, lämmin kädenpuristus tai kuulumisten kertominen. Ihan toista on, kun Jumalan Pyhä Henki pääsee kirkastamaan ristiinnaulitun Herran Jeesuksen kaikesta väärästä vapauttavan työn minussa.
Fritz Allgeier 2004
Lennot mahdollisimman korkealle ovat kiinnostaneet ihmisiä iät ja ajat. Nykyään lennetään valokuvaamaan kaukaisia planeettoja. Ihmisen henki lentää senkin yläpuolelle, mitä ei voi tutkia eikä käsittää puhumattakaan siitä, että hallittaisiin noita kaukaisia asioita. Raamattu taitaa ohjata mielenkiintomme korkeuksista alas maan kamaralle. Olemmeko tehneet hengestämme kaiken mittapuun ja samalla unohtaneet, peräti kadottaneet totuuden ja rakkauden hengen? Jumala ei anna meille lupaa kaikkeen, mihin pystyisimme. Ihmisen henki näkee vain itsensä ja voittonsa. Siksi emme suostu vastuulliseen elämään. Meidän tulee kuitenkin antaa ohjat Jumalan Hengelle. Hän antaa voimat kääntyä toisten ihmisten puoleen työpaikalla, lomamatkalla, kotona, seurakunnassa, kylläisten ja nälkäisten puoleen, onnellisten ja petettyjen puoleen. Kaikkeen tähän pitää pyytää voimaa korkeuksista. Silloin liikumme Hengen tuulen kuljetettavina. Meidät johdatetaan yhteyteen niiden kanssa, jotka pysyttelevät meistä erillään. Jumalallinen yhteys on yhteyttä taivaan ja maan välillä, Jumalan ja ihmisten välillä.
Detlev Block 2010
Helluntaijuhlan sana tammikuussa! Hyvä niin, koska elämme Jumalan Pyhästä Hengestä koko vuoden. Paavali muistuttaa, että suuri elämän pääoma on lahjoitettu meille: Jumala itse on sen meille lahjoittanut. Pyhä Henki kirkastaa meille, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme ja puolestamme. Paavali korostaa, miten tärkeitä meille on kolme kristillistä elämämme periaatetta: uskon, rakkauden ja toivon lahja. Näiden vastakohta on tuskallinen tietämättömyys, kieppuminen itsemme ympärillä ja ahdistus. Maailman henki painaa meihin sellaisen leiman. Tiedämme sen omasta kokemuksestamme. Kun se pääsee oikein valtoihinsa, kysymme kuin Pilatus: ”Mikä on totuus?” Niinhän hän kysyi syytetyn Jeesuksen edessä. Sellaisia kysymyksiä Jeesuksen edessä teettää maailman henki. Se panee suhtautumaan Jeesukseen välinpitämättömästi ja torjuen, ikään kuin viskaten hänet pois kauaksi oman tärkeänä pitämänsä elämän piiristä. Toisin Jumalan Henki: Nuori urheilija sanoo: ”Iloitsen siitä, että elän ja Jumala on vierelläni. Ennen jokaista kilpailua rukoilen itseni ja toisten kilpailijoiden puolesta. Se antaa minulle voimaa ja rohkeutta.” Matkailija lomallaan: ”Tiedän, minne itse kuulun, mutta löydän veljiä ja sisaria joka paikasta.” Aviopari sairaalassa: ”Tiedämme, minkä Hengen lapsia olemme eikä meillä ole ahdistusta ennen leikkausta. Tunnemme olevamme turvassa.”
Philipp Elhaus 2016
Paavali hyvä, liioitteletkohan pikkuisen? Kyllä, kristityt ovat toisenlaisia kuin ne, jotka eivät usko Jumalaan ja Jeesukseen. Mutta voimmeko sanoa varmasti, että jokin asia on Jumalasta? Eikö tunnu kummalliselta, että joku ihminen kertoo jutun ja sanoo sitten: ”Tämä on Jumalasta lähtöisin.” Onko todella niin, vai tahtooko hän lisätä jotakin vakuuttavaa sanojensa tehostamiseksi? Miten kaunista olisi, jos meillä olisi aina varmuus todistaessamme! On olemassa USKON VARMUUS. Moni sanoo, ettei usko ole tiedon väärti. He tarkoittavat tällä sitä, että usko korvaa tiedon. Uskottu tietäminen on myös tietämistä. Se on varmuutta, joka perustuu kokemiseen. Jumalan Henki lahjoittaa varmuuden, johon ei voi päätyä sellainen, joka kieltää Jumalan Hengen. Tämä Henki antaa meidän tietää, mikä on Jumalasta. Taivashan on auki yllämme! Mikä lahja, kun näemme sen avoimena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti