ESITELMÄ - "Kiireestä kantapäähän" (Esko Jalkanen) 2.3.2014

Lähettivät Herrnhutista mainoksen kirjoista, joita voisi tilata. Minua kiinnosti B ja M Bierbaumin kirjoittama kirja Von Kopf bis Fuss (Kiireestä kantapäähän), jossa kerrotaan lähes kaikista ihmisruumiin jäsenistä, niistä, jotka esiintyvät Raamatussa. Kiinnostavaa olisi tietää, mitä viisaiksi tuntemani saksalaiset teologit kertovat esim. Paavalin vertauksesta seurakunnasta, joka on kuin Kristuksen ruumis, jonka jäseniä me itsekukin olemme. Liekö kirja myyty loppuun vai mistä muusta johtunee, ettei posti ole sitä vieläkään tuonut perille? Onneksi minulla on muuta kirjallisuutta tästä aihepiiristä. On Hans Küngin Was ist Kirehe ja Wilhelm Stählinin Predigthilfen, joita kirjoja olen lueskellut.

Korintin, Efeson ja Rooman seurakunnat ovat erityisesti niitä, joille Paavali kirjoittaa vertauksesta, jonka mukaan jokainen seurakunta on kuin Kristuksen ruumis erilaisine jäsenineen. Niin hän tietenkin ajattelee muistakin perustamistaan seurakunnista, vaikka niille lähettämissään kirjeissä ei tätä aihetta käsittelekään. Hänen tarkoituksensa tietenkin on, että kaikki maailman seurakunnat aikojen loppuun asti olisivat kuin Kristuksen ruumis, jossa on pää tutkiskelee, onko Jeesus Kristus minun elämäni päämies ja minkä ruumiinjäsenen toimintaan minun toimintaani seurakunnassa voisi verrata.

Raamatun kohdat ovat: 1 Kr 12:12-27, Ef 4:1-16 ja Rm 12:3-8

Hans Küng on katolinen teologi, Wilhelm Stählin luterilainen. Jos ajatellaan kummallakin heistä olevan kädessään kaksi kynää, paksumpaa ja ohuempaa jälkeä jättävät, niin että paksummalla kynällä alleviivataan tärkeimmät ja ohuella vähemmän tärkeät Raamatun tekstit, niin luterilainen Stählin käyttää yllä oleviin Raamatun kohtiin paksumpaa kynää ja Küng ohuempaa.

Mihin Küng sitten tarvitsee paksumman kynänsä? Ne jakeet ovat Mt 16:17-19. Hän sanoo suoraan, että Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa ovat pääasia. Siinä Messias, elävän Jumalan Poika, perustaa kirkon kalliolle, jonka nimi on Pietari eikä koko elämänsä päivinä puhu sellaista, että yksittäinen seurakunta, jonka jäsenillä on erilaisia armolahjoja, korvaisi kirkon. Küng on samaa mieltä erään toisen teologin kanssa, joka käsitteli Jeesuksen ohjelmanjulistusta Markuksen mukaan: "Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!" (Mk 1:15) Miten tulevaisuuden suunnitelma sitten toteutui käytännössä? Vastaus: Tähän maailmaan syntyi kirkko. Kirkko on yhtä kuin Jumalan valtakunta. Rooman paavi, apostoli Pietarin seuraaja on kirkon päämies, Kristuksen sijainen. Ohuemmalla kynällä Küng alleviivaa niitä Paavalin kirjeiden kohtia, joissa hän korostaa, että kunkin seurakunnan pää on taivaaseen korotettu Kristus ja seurakuntalaiset ovat tämän ruumiin jäseniä erilaisine armolahjoineen.

Pitäisikö meidän alleviivata omaa Raamattuamme eri tavalla kuin katoliset? Kyllä kai. Jokaisessa seurakunnassa on koko kirkko läsnä samalla tavalla. Tärkein on seurakunnan pää, yksi ja sama Kristus. Sitten Paavali jatkaa luetteloa, mitkä kaikki ovat yhteistä joka seurakunnalle: "On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa." (Ef 4:4-6) Kaikki nämä perusasiat ovat täsmälleen samat kaikissa seurakunnissa. Ei tarvitse lähteä etsimään esim. parempaa uskontunnustusta jostakin muusta seurakunnasta kuin mihin saa yhtyä siinä seurakunnassa, jonka jäseneksi on kastettu. Ei siis niin, että kirkko olisi kaikkien seurakuntien summa, jolloin varsinaista kirkkoa olisi vain pieni osa omassa Jeesuksen kotiseurakunnassa, vaan niin, että koko kirkko kaikessa täyteydessään on jokaisessa seurakunnassa. Kirkon ykseys ei siis perustu siihen, että kaikki sen jäsenet olisivat samaa mieltä kaikista asioista tai olisivat kokeneet samoja elämyksiä, vaan kirkon ykseys on sitä, että jokaisella jäsenellä on yhteys samaan päähän, taivaalliseen Kristukseen, joka lähettää oman Henkensä kaikkiin ruumiinsa jäseniin samalla tavalla kuin sydän pumppaa veren kaikkialle ihmisen kehoon. Paavali olettaa, että me kaikki elämme ja toimimme toisiamme tukien emmekä kilpaile emmekä vastusta muita. Paavali on voimakkaasti sitä vastaan, että joku eristäytyy omiin oloihinsa. Taikka peräti sanoo ylimielisesti: "Minä en tarvitse sinua. Tulen toimeen omillani enkä tarvitse ketään. En tarvitse kirkkoa enkä seurakuntaa."

Kiireestä kantapäähän kaikilla ruumiin jäsenillä on tärkeä tehtävä, jotta kokonaisuus olisi terve, elävä ja toimintakykyinen. Jalat tarvitsevat välttämättä näkeviä silmiä, että hiihtäjä pääsisi maaliin. Korinttilaiskirjeessä Paavali antaa puhuvan suun jalalle, kädelle, korvalle, silmälle ja nenälle. Ne pitävät keskenään kovaa melua aiheesta: "En tarvitse teitä muita. Te ette ole meikäläisiä ettekä kuulu meihin. Älkää sotkeko meidän ympyröitämme!"

Paavali jatkaa vielä ruumiinosien luetteloa. Eräitä ruumiinjäseniä pidämme toisia heikompina. On voimakkaita hauiksia, mutta myös heiveröisiä tunnekeskuksia aivoissamme salassa pääkopan alla. Näitä heikkoja aivojen keskuksia tarvitaan kipeästi. Jos vaikkapa puhekeskus vaurioituu, emme kykene puhumaan ainoaakaan sanaa. Ei hauislihas, kuinka vahva olkoonkin, voi sanoa heikolle puhekeskukselle: "Minä en tarvitse sinua. Minä en tarvitse saarnoja, hengellisiä puheita enkä varsinkaan virsiä, enhän minä ole edes musikaalinen."

Paavali jatkaa: "Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse." (1 Kr 12:23-24a) Mitä kaikkia hermoja, verisuonia, luita, rauhasia ja lihaksia, soluja ja kudoksia onkaan ihomme alla niin tarkoin salassa, ettei tavallinen ihmissilmä näe niitä ollenkaan. Vain lääkärit tuntevat kaikki ruumiin jäsenet, jos hekään tietävät kaiken, mitä Jumala on luonut ihmisruumiiseen kiireestä kantapäähän. Ja tällaiseen monimutkaiseen kokonaisuuteen verrataan kirkkoa ja seurakuntaa! Ja vielä ihmeellisempää: Sydän ja pää, josta säteilevät kaikki henkiset voimat, ovat taivaassa. Jumalan Pyhän Hengen voimakeskuksista käsin johdetaan kaikki kirkossa ja seurakunnassa.

Tähän yhteisöön me kuulumme. Paavali luettelee Roomalaiskirjeessä muutamia tehtäviä, joita erityisesti uskotaan joillekin seurakunnan jäsenille. "Se jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin." (Rm 12:6-8)

Paavalin vertaus seurakunnasta Kristuksen ruumiina on meille jokaiselle niin läheinen, että kannamme sitä itsessämme. Kaikki meissä oleva, näkyvissä oleva ja salattu on kuin seurakunta. Kun pidämme itsestämme, eheydestämme ja terveydestämme huolta, pitäkäämme siis yhtä hyvää huolta seurakunnastamme hoitaen sen armolahjan käyttöä, jonka kukin meistä on saanut.

ESKO JALKANEN