Terkut sairaalasta!

Olen juuri päässyt suuleikkauksesta Keski-Suomen Keskussairaalassa: leukaluun kysta poistettiin. Nukutuksella mentiin, sen verran hankala operaatio. Erittäin hyvä hoito ja palvelu! Pakosti sellaisella yhteiskunnalla on toivoa, jossa saa tällaista hoitoa.

Kulunut kevät ja alkukesä ei ole ollut minulle terveyden kannalta suotuisinta: ensin ärhäkkä ruusutulehdus jalassa, nyt tämä. Lapsuudesta alkanut nivelreumakin välillä muistuttelee. Onneksi se on pysynyt melko hyvin kurissa kaikki nämä vuodet. 

Sairauden siis tiedän. En siinä mitassa kuin monet, mutta tarpeeksi. 

Sairaus vaikuttaa monella tasolla. Se vaikuttaa hyvinvointiin, omaan identiteettiin, ihmisiin ympärillä. Sen negatiiviset seuraukset ovat suuret ja yhteiskunnalle kalliit. Raskainta on kuitenkin yksittäisen ihmisen taakka, yksinelävän tai perheellisen. Huolta lähipiirille ja ystäville riittää. 

Sairauden edessä ei kannata ruveta mestaroimaan. Ainakaan toisten puolesta. Hätää ei voi ohittaa pelkästään sanomalla "kyllä se siitä" tai "kaikella on tarkoitus". Paras lahja sairastavalle on olla hänen rinnallaan, kuunnella ja elää elämää niin kuin ennenkin, jos se vaan on mahdollista. Jos ei, niin ollaan siltikin niin, että eletään ihmisenä ihmiselle. Sairastava on sama henkilö kuin terveenä.

Sairastamiseen kuuluu kiukuttelu ja apeus. Ei niitä tarvitsee piilottaa ja yrittää olla tekopirteä. Tälle on annettava tilaa. 

Samalla on hyvä lähtökohtaisesti hakea positiivista virettä. Vaikka sairauksissa ei ole itsessään mitään hyvää, niistä voi seurata sielua rakentavia elementtejä. Kokemus antaa perustaa elämänviisaudelle. Ihminen kypsyy. Joutuu kasvotusten oman heikkouden kanssa. Lopulta myös kuolevaisuuden. 

Jeesus opettaa: "Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat."

Sairaalla ihmisellä on tarve tulla hoidetuksi ja kohdatuksi. Heikkous ajaa toisten luokse. Itselleni se on merkinnyt myös tulemista Jeesuksen lähelle. Tarvitsen häntä. Näen ja tunnustan, että olen sairas. Kiitos, Herra, kun et hylkää vaivaista ja autat! 

Rukoilen virren 480 sanoin:

1. Muista, Jeesus, minua
voimieni uupuessa.
Öin ja päivin sairaana
saanhan nytkin rukoilla.
Auta tuskan vaivatessa.
Sinä itse nöyrästi
kannoit oman ristisi.
Muista, Jeesus, minua.

2. Jeesus, kulje kanssani,
kun saan ahdistusta kantaa
enkä aina ymmärrä,
miksi täytyy kärsiä.
Neuvo, mikä voimaa antaa.
Tahdon kuulla ääntäsi,
ole lohdutukseni.
Jeesus, kulje kanssani.

3. Jääthän, Jeesus, luokseni,
muu ei riitä turvakseni.
Lempeällä kädellä
tuskan polte lievitä.
Anna valo matkalleni.
Huomispäivää tunne en,
sinä hoidat myöskin sen.
Jääthän, Jeesus, luokseni.