Perinteisesti on ajateltu, että narsistinen luonnehäiriö syntyy
varhaisessa lapsuudessa. Jos lapsi ei saa vanhemmiltaan tarpeeksi rakkautta,
luontainen kehitys häiriintyy. Lisäksi perintötekijät ja lapsen oma
temperamentti vaikuttavat.
On kuitenkin luultavaa, etteivät aiemmat teoriat ole huomioineet tarpeeksi
opittujen mallien merkitystä. Vanhemmat vaikuttavat lapseen myös myöhemmällä
iällä. Kasvatus pystyy ruokkimaan narsistista persoonallisuushäiriötä.
Tätä tukee myös tutkimus. Hiljattain julkaistu artikkeli (Brummelman
& Bushman 2015) tuo esiin, että vanhemmat, jotka opettavat lapsilleen
heidän ylivertaisuuttaan, kasvattavat todennäköisemmin narsistisia lapsia.
Mikäli vanhemmat antavat lapsen ymmärtää toistuvasti, että hän on muita
selvästi ”spesiaalimpi” ja etuoikeutetumpi, he auttavat rakentamaan lapseensa
narsistisen mallin. Narsismin ytimessä kun on tunne ylivertaisuudesta ja
ainutlaatuisuudesta sekä tarpeesta saada erityiskohtelua.
Miksi tämä on tärkeää tiedostaa? Kun lapsille,
nuorille ja aikuisille opetetaan, että he ovat automaattisesti toisia parempia,
he myös käyttäytyvät niin. Sanat luovat todellisuutta. Narsistinen asenne
monistuu.
On vaarallista edistää ajattelua, jossa korostetaan
yksilön ylivertaisuutta. Kasvatamme vihaa ja muureja, jos tolkutamme
lapsillemme pienestä pitäen, että heidän oma egonsa, älykkyytensä,
yhteiskuntaluokkansa, rotunsa, kansalaisuutensa, sukupuolensa,
seksuaalisuutensa tai uskontonsa (uskonnottomuutensa) ovat parempia kuin
muiden. Muut ovat alempiarvoisia, ”minä” on keskiössä.
Tutkimus osoittaa senkin, että narsismi on yleisempää
länsimaissa kuin muualla. Viime vuosikymmeninä se on ollut edelleen kasvussa.
Emmekä edes kunnolla tiedä sosiaalisen median ja nopeasti visualisoituneen
kulttuurin vaikutusta persoonan kehitykseen.
Tahdommeko yhä narsistisemman yhteiskunnan? Asenneilmasto
ei lupaa hyvää. Onneksi myönteisempään kehitykseen voi vaikuttaa. Lapsia tulee
rakastaa edelleen ehdoitta ja tervettä itsetuntoa luoden. Mutta se tulee tehdä ilman
jalustalle nostamista, ilman toisten vähättelemistä, ilman ylemmyyden tunnetta.
Turvapaikanhakijat, seksuaalivähemmistöt, yhteiskunnan
jakaantuminen hyvinvoiviin ja vähäosaisiin. Olemme haasteiden edessä. Tässä
tilanteessa voi olla houkutus sortua narsistiseen ajatteluun, kaiken näkemiseen
mustavalkoisena. Sen pahimpana piirteenä ilmenee empatian puute, täysi
kykenemättömyys asettua toisen asemaan. Jos yksi narsisti saa pahaa aikaan
perheessä tai työyhteisössä, mitä tuhannet yhteiskunnassa? Entä miljoonat
maailmassa?
Annammeko narsismin voittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti