Tuskin mikään satuttaa ihmistä enemmän
kuin se, että jos annettu lupaus rikotaan. Lupaus jää näin katteettomaksi.
Pettymys viiltää syvältä, kun isä ei viekään poikaansa jääkiekkopeliin, kun
avioliiton uskollisuuden lupaus päättyy uskottomuuteen, kun käymään luvannut
omainen jättää sairaalakäynnin väliin tai kun luvattu työpaikka jää saamatta.
Syvä, väärinkohdelluksi tulemisen tunne iskee vasten kasvoja sitä, joka jää
pitelemään kädessään tyhjästä lupauksesta saatua luuta. Kukaan ei voi olla
ottamatta tällaista pettymystä henkilökohtaisesti. Lunastamaton lupaus syöpyy
ikuisesti ihmismuistiin.
Varmasti jokainen meistä on kohdannut
elämässään tilanteita, joissa meille annettu lupaus on jäänyt täyttymättä. Osa
on ollut pikkujuttuja, toiset huomattavasti suurempia. Rehellisyyden nimessä on
kai tunnustettava – varsinkin näin pikkupaaston aikana – että olemme toimineet
myös itse sillä puolella aitaa, josta on lähetetty katteettomia lupauksia.
”Sinähän lupasit!”, on liiankin tuttu huudahdus monen korvissa. Etenkin nyt
jouluaikaan valmistautuessa on sen verran paljon muistettavaa ja tehtävää,
ettei olisi mikään ihme, jos ennalta annetuista lupauksista joutuisi vähän
tinkimään. Ehkä olisi syytä luvata vähemmän, mutta panostaa niihin enemmän.
Laatu korvaa lupauksissakin määrän.
Mitä sellaista Sinä tahtoisit luvata
lähimmäisellesi jouluksi, josta kykenisit myös pitämään kiinni?
Katteettomat, tyhjät lupaukset kuuluvat
ihmisyyteen – se on vain hyväksyttävä. Siellä missä on inhimillistä toimintaa,
siellä tapahtuu myös erehdyksiä. Lupauksia ei voida läheskään aina täyttää,
vaikka rehellistä yritystä olisikin mukana. Olipa kyseessä seurakunta,
kunnallishallinto, eduskunta, terveydenhoito, koulu- tai yritysmaailma, niin
samaan todellisuuteen on havahduttava. Siellä missä on lupaus, siellä vaanii
myös katteeton lupaus.
Onneksi ihmisten antamat epätäydelliset
lupaukset eivät ole maailmamme ainoat lupaukset. Maailmalle on näet annettu
täydellinen lupaus, jonka Jumala on itse täyttänyt ja ilmoittanut enkeliensä
kautta: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on
teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Lk.
2:10-11). Tätä lupausta ei peruta eikä pureta. Sitä ei muuteta tai
jatkojalosteta. Se on ja pysyy. Se koskee yhtä lailla jokaista ihmistä. ”Minä
ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”
Lupauksesta ei jää osattomaksi kukaan. Sen saa ottaa vastaan
henkilökohtaisesti. Kukapa ei haluaisi iloita muiden kanssa näin valtavasta
lupauksesta!
Kristinuskon hienoimpia piirteitä on
se, ettei se elä ainoastaan menneen ajan tapahtumissa, vaan iloitsee
nykyhetkessä pelastuksen todellisuudesta. Seurakunta saa kokea toistuvasti
samaa iloa kuin paimenet ja idäntietäjät kohdatessaan vastasyntyneen
Jeesus-lapsen vaatimattomassa tallissa, Betlehemissä.
Sanat ”Tänään
teille on syntynyt Vapahtaja” ilmaisevat meille, että jouluna saamme tässä ja
nyt, siis tänään, ottaa vastaan Jumalan lupauksen. Hänen lupauksensa täyttyy
keskellämme. Profeettojen suulla annetut lupaukset tuovat yhä uudelleen ja
uudelleen valon pimeään Pohjolaan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee
suuren valon” (Jes. 9:1).
Tahtoisin luvata Sinulle onnistuneen ja
rauhaisan joulun. Valitettavasti en tähän pysty, tai jos väittäisin kykeneväni,
niin silloin altistaisin itseni katteettomalla lupaukselle. Sen sijaan voin
toivottaa Sinulle siunattua joulunaikaa ja iloista joulumieltä. Lohduttavaa on
tietää, että Herra on lupauksiensa kanssa lähellä olivatpa joulujuhlamme
olosuhteet, väkimäärät tai mielialat millaiset tahansa. Joulun sanomaa kun ei
voi pilata ihmiskäsin tai lupauksin.
Aitoa, sydämen joulua tasapuolisesti
jokaiselle säädylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti