Viime
yönä kelloja siirrettiin tunti taaksepäin, olemme palanneet takaisin
normaaliaikaan. Vaikka voimme tällä yhteisellä sopimuksella muuttaa ajankulkua
hetkellisesti, tosiasiassa se on mahdotonta. Aikaa ei voida pysäyttää eikä
muuttaa. Emme voi palata ajassa takaisin eikä kukaan kykene tarkalleen
ennustamaan tulevaa. Siksi olemme monessa mielessä ajan armoilla.
Raamatussa
sanotaan: "Minun aikani ovat sinun kädessäsi” (Ps. 31:16). Toisin sanoen
Psalmin kirjoittaja toteaa aikansa olevan täydellisesti Jumalan kädessä. Hän ei
ole ajan armoilla, vaan Kaikkivaltiaan.
Martti
Luther on kirjoittanut samasta raamatunkohdasta seuraavaa: ”… se merkitsee,
että aikani, toisin sanoen, koko elämäni, kaikki päiväni, tuntini ja silmänräpäykseni
ovat Jumalan käsissä. Aivan niin kuin kirjoittaja tahtoisi sanoa: Terveyteni,
sairauteni, onneni ja onnettomuuteni, elämäni ja kuolemani, iloni ja suruni,
kaikki on sinun kädessäsi, niin kuin kokemuskin todistaa. Kun me toivomme
olevamme terveitä, iloisia ja tyytyväisiä, niin asettaa Jumala usein niin, että
saamme kokea päinvastaista.”
Kun nyt
olemme siirtäneet kelloja taaksepäin, on terveellisestä pohtia, kenen kädessä
kunkin oma aika on. Olemmeko ajan, kiireen ja aikapulan armoilla? Luotammeko
liian sokeasti siihen, että voimme itse vaikuttaa päiviemme määrään tai siihen,
mitä aika tuo tullessaan? Vai osaammeko jättää elämämme ja aikamme
turvallisimpiin mahdollisiin käsiin, Jumalan käsiin?
Kristittynä pitäisi olla helpompaa elää ajassa, joka on täynnä sekamelskaa, epävarmuutta, arvottomuutta ja itsekkyyttä. Tämä siksi, koska kristitty voi luottaa, että hänen elämänsä on jo ennalta nähty. Ei tarvitse turhaan hätäillä: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut” (Ps. 139:16).
Kristittynä pitäisi olla helpompaa elää ajassa, joka on täynnä sekamelskaa, epävarmuutta, arvottomuutta ja itsekkyyttä. Tämä siksi, koska kristitty voi luottaa, että hänen elämänsä on jo ennalta nähty. Ei tarvitse turhaan hätäillä: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut” (Ps. 139:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti