Kirkkovuosi on päättynyt. Se sai
päätöksensä viime sunnuntaina, tuomiosunnuntaina. Uusi kirkkovuosi alkaa
puolestaan ensi sunnuntaina, 1. adventtina. Elämme siis keskellä viestinvaihtoa:
vanha kirkkovuosi ojentaa viestikapulan nuoremmalle kollegalleen. On muutoksen
aika. On kriittisen pohdiskelun aika. On aika kysyä: mitä kirkkovuoden
vaihtuminen merkitsee minulle? Miten adventtiaika näkyy omassa elämässäni?
Minkälaisen viestin haluaisin viedä lähimmäisilleni? Millainen viestinviejä
itse olen?
Viesti on
taitolaji. Urheilua seuranneet tietävät, että vaihtotilanne on siinä usein kaikkein
kriittisin vaihe. Onnistunutta vaihtoa edeltävät kuitenkin monet osatekijät.
Ensinnäkin viestinviejän pitää keskittyä suoritukseensa. Hänen täytyy sulkea
kaikki turha ajatuksiensa ulkopuolelle. Toiseksi hänen on löydettävä juoksuunsa
oikea rytmi sekä ajoittaa askelmerkkinsä kohdalleen. Kolmanneksi hänen on
tarpeen vaatiessa kommunikoitava seuraavan viestinviejän kanssa. Neljänneksi
viestinviejän on hiljennettävä vauhtia, jotta viestinvaihto tapahtuisi
mahdollisimman sujuvasti. Joskus hänen on miltei pysähdyttävä, jottei vain kapula
putoaisi ja kilpailu päättyisi. Viimeiseksi viestinviejän on luotettava
seuraavaan juoksijaan ja luovutettava kapula hänelle. Hänen on luotettava, että
seuraavakin juoksija kykenee viemään sitä eteenpäin yhtä huolellisesti kuin hän.
Vaihdon jälkeen hän voi yksinomaan toivoa ja uskoa, että viestikapula pääsee joskus
perille. Voitokkaasti maaliin perille!
Kuvaus viestin
viemisen eri vaiheista sopii hyvin kirkkovuotemme ajankohtaan. Siinä tiivistyy
jotakin olennaista kristityn vaelluksesta. Kuvaus auttanee hahmottamaan, miten
vanhan ja uuden kirkkovuoden kohtaamisen tulisi näkyä arjessamme. Tai ainakin kuinka
sen pitäisi näkyä. Tullaksemme paremmiksi viestinviejiksi tarvitsemme valmentajan.
Hyvän valmentajan. Sellaisen joka armahtaa virheiden sattuessa, mutta joka myös
osaa vaatia meiltä parastamme. Tällainen unelmavalmentaja meillä jo on: Jeesus
Kristus. Hän on meidän ainoa oppimestarimme (vrt. Mt 23:8, 10).
Tänään, 1.
adventin kynnyksellä, Jeesus voisi valmentaa meitä jouluviestiimme esimerkiksi seuraavin
eväin: Nyt on aika keskittyä olennaiseen
ja jättää kaikki turha pois. Kysy itseltäsi: Mikä elämässäni on tärkeintä?
Käytänkö annetun aikani oikein? Mistä voisin luopua ja mistä en? Onko
elämässäni jotain sellaista turhaa, joka estää minua näkemästä totuutta? On aika kommunikoida. Olenko aidosti
kuunnellut lähimmäisiäni? Olenko sanonut rehellisesti sanottavani? Olenko ollut
tahdikas ja sovittanut sanani rakkauden askelmerkkien mukaan? Onko apuni ollut
oikea-aikaista, autettavalle oikean rytmistä? Olenko tehnyt ihmisten kanssa
yhteistyötä vai olenko sortunut sooloiluun? On
aika hiljentää vauhtia. Olenko seisahtunut itseni edessä? Katsonut itseäni
peiliin? Olenko seisahtunut lähimmäisteni edessä? Entä Jumalani edessä? Mitä
elämässäni pitäisi tapahtua, jotta todella pysähtyisin? On aika uskoa, toivoa ja rakastaa. Olenko uskonut ja luottanut
lähimmäisiini? Vai olenko vienyt heiltä epäluottamuksellani itsevarmuuden ja
tekemisen ilon pois? Olenko rakastanut heitä niin kuin pitäisi? Uskonko
rakastavaan ja hyvään Jumalaan? Uskonko pääseväni perille? Ripustetaanko kenties
minunkin otsalleni lopulta pelastuksen seppele?
Alkava joulunaika
on siis täynnä kysymyksiä, vailla yksioikoisia vastauksia. Viestiratamme ei ilmiselvästikään
ole sileä mondo-pinnoite vaan pikemminkin esteiden täyttämä maastorata! Tiedämme,
että oikean tien löytäminen osoittautuu elämässä joskus äärimmäisen vaikeaksi.
Etsinnällemme ei usein näy loppua. Tähän sinnikkääseen etsintään haluaa valmentajamme,
Jumalan Poika, meidät kuitenkin johtaa. Hän tahtoo, että etsisimme häntä koko
ajan ja kaikesta sydämestämme: ”Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko
sydämestänne te minua etsitte ja minä annan teidän löytää itseni” (Jer 29:13–14). Samalla kun
löydämme hänet, löydämme toisemme. Näin käyttäytyen olemme toteuttamassa adventtiajan
tärkeintä sisältöä: kääntymistä kohti Jumalaa ja lähimmäistä. Tämä on
kirkkovuotemme ajankohdan tärkein viesti. Olkaamme tämän ilosanoman iloisia viestinviejiä!
Muistakaamme, että viestikapulamme sanoma on voittamaton: Jeesus Kristus on
pelastanut maailman! (Joh 3:16–17)
Kaikille siunauksellista joulunodotusta ja Jumalan
rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti