Pyhä ja salattu Jumala (Sisä-Savon Sanomat 12.6.2006)

Kristinusko täynnä paradokseja, näennäisiä ristiriitaisuuksia. Sellaisia ristiriitaisuuksia, joita on vaikea pienellä ihmisjärjellä käsittää. Jumala on läheinen taivaan Isä, mutta samalla pyhyydessään kaukainen ja pelottava. Hän on kolmiyhteinen, mutta kuitenkin yksi. Hän on ilmoittanut itsensä luomakunnalle, mutta pysyy samalla ihmisiltä suurelta osin salattuna. Jumalan erityisilmoitus, Raamatun sana, on hänen sanaansa, mutta kuitenkin vajavaisten ihmisten kirjoittama. Ihminen on yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen. Ihminen kaipaa luonnostaan Kaikkivaltiasta, muttei toisaalta etsi omasta halustaan häntä ja hänen tahtoaan.

Tätä ristiriitaisuuksien listaa voisi toki jatkaa paljon pitempäänkin. Keksit varmasti itse  siihen tukuttain lisää asioita. Niitä miettiessäsi, on hyvä kysyä, ovatko ne sinulle ”kompastuskiviä” vai uskoa vahvistavia asioita. Onko Jumalan pyhyys ja selittämättömyys voimavarasi vai epäuskosi alku? Saako Jumala olla sinulle yhtä aikaa salattu Kaikkivaltias sekä rakas taivaan Isä?

Jumalan pyhyyden hyväksyminen tarkoittaa sitä, että ihminen suostuu luopumaan hallintavallastaan. Omaa elämää voi hallita – tosin rajallisesti – mutta Jumalaa ei. Jos yrität kontrolloida Jumalaa, kadotat hänet. Silloin hän ei näet ole Jumalasi vaan pikemminkin se pilapiirrosten huonoselkäinen ukonkäppyrä pilven reunalla. Me pienennämme Jumalamme ja teemme hänestä väkipakolla voimattoman ja tarpeettoman salatun, hän ei suinkaan sitä itse tee. Mikäli Jumala saa olla meille pyhä ja salattu, niin silloin hän saa olla mikä hän todellisuudessa on: Kaikkivaltias, kolmiyhteinen Jumala. 

Mutta annammeko Hänelle tämän tilan ja luvan? 

Toivottavasti rohkenet pysähtyä tänä kesänäkin Jumalan pyhyyden ääreen mahdollisimman usein. Kirkko on siihen oiva paikka; suosittelen lämpimästi! Siellä saa kuulla Jumalan sanaa, joka ”virvoittaa mielen”, ”ilahduttaa sydämen” ja ”avaa silmät näkemään” (Ps. 19). Ehkä sen kautta myös luomakunnan kirkkaus avautuu paremmin. Hänen sanansa selittää meille hänen pyhyyttään ja poistaa epäuskon suomut silmiltämme. Näin uskomme. 

Kaikukoot nämä Psalmin 19 sanat Suomen kauniissa suvessa korvissamme: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin.”