Hetkinen, mietitäänpä tätä vähän. Siis vielä 70-luvulla lapsuuttaan, teiniyttään, aikuisuuttaan tai vanhuuttaan elänyt homoseksuaali sai rikollisen leiman otsaansa. 80-luvun alussa heitä pidettiin vielä niin 'pipinä', että siitä tulisi parantua.
Mitä tällaiset määritelmät tekivätkään sen ajan seksuaalivähemmistöön kuuluville? Mitä itsetunnolle ja minälle?
Ei ainakaan mitään hyvää. Voi sitä tuskan määrää!
Vaikka määritelmät ovat poistuneet rekistereistä jo aikaa sitten, niin asenteet jatkavat sitkeästi eloaan. Tietyille ihmisille seksuaalivähemmistöön kuuluvat ovat edelleenkin kuin rikollisia tai vähintään sellaisia henkilöitä, joiden pitäisi parantua sairaudestaan.
Onneksi kasvava joukko hyväksyy heidät sellaisinaan kuin ovat. Haluan kuulua heihin.
Irvokasta on, että varsinkin "raamattu-uskollisten" piirissä on henkilöitä, jotka eivät millään pääse tuhatvuotisten taakkojen varjoista. Pyhän kirjan nojalla oikeutetaan mitä vain. Jos neljässäkymmenessä vuodessa ollaan menty paljon eteenpäin seksuaalisuuden ymmärryksessä, pitäisi myös raamattunäkemystä päivittää. Se helpottaisi omaa oloa, mutta ennen kaikkea lähimmäisten.
Kristinusko on ihmisoikeuksien ja -arvon puolella. Rakkauden ja armon puolella. Se toteutuu ilman sivulauseita: "Rakastan sinua, JOS....", "Hyväksyn sinut, MUTTA...
Emme tarvitse mitään muttia tai jossitteluita, vaan täydellistä hyväksyntää!
Toivotan kaikille hyvää Pride-viikon jatkoa. Ole mitä olet. Se on Jumalankin tahto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti